Jyrki Keinänen

Blogi: Kestävä arvo luodaan ja tavoitetaan yhteistoiminnassa

Suunnittelijoilla ja konsulteilla on paljon annettavaa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän ympäristön aikaansaamiseksi. Tätä kestävää arvontuottoa tutkitaan ja määritetään parhaillaan SKOLin hankkeessa. Tarkoituksena on peilata suunnittelu- ja konsulttialan yhteiskunnalle tuottamaa hyötyä YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja laatia koko alalle oma vähähiilisyystiekartta. Kansainvälisesti uraauurtavaa on tiekarttaan sisältyvä arvio alan kädenjäljestä eli yritystemme tuottamien ratkaisujen päästövähennysvaikutusta asiakkaalle. 

Suunnittelijat ja konsultit luovat asiantuntemukseensa ja ammattitaitoonsa nojaamalla jotakin, mistä asiakas, käyttäjä tai yhteiskunta noukkii arvon. Mitä paremmin tiedämme ja pystymme mittaamaan, mitä tuo arvo kullekin on, sitä enemmän arvoa meillä on mahdollisuus tuottaa. 

Arvon tuottamiseksi ja tavoittamiseksi tarvitaan keskustelua eri osapuolten kesken. Parhaimmillaan vuorovaikutus kestää koko suunnittelu- ja tuotantoprosessin ajan. Yhteistä keskustelua tavoitteista, koko elinkaaren aikaisesta arvosta ja parhaista toteutustavoista käydään, varsinkin ennen hankkeen aloitusta, aivan liian vähän. Ainakaan rakennusalalla tällaiseen systemaattiseen keskusteluun ei ole olemassa vakiintunutta alustaa – sellaiseksi en lue sähköpostia. Lineaarisessa ketjussa toimimalla on vaikea osua arvontuoton ytimeen, vaan siihen tarvitaan yhteistoimintaa. 

Rakennusalalle useampia ja syvempiä siiloja

Rakennusalaa remontoidaan nyt kaavoitus- ja rakennuslain uudistuksessa, jonka luonnoksessa yhteistoiminnan edellytykset kaventuvat entisestään. Yhteistoiminnan edistämisen sijasta halutaan vastuita pilkkoa entistä useampiin ja syvempiin siiloihin. Lakiin ollaan lisäämässä uutena sääntelynä rakennustyön päävastuullisen toteuttajan vastuu. Toinen uusi taho olisi valvoja, joka vastaisi laadunvarmistuksesta. Päävastuulliselle toteuttajalle, pääsuunnittelijalle, rakennussuunnittelijalle ja erityissuunnittelijoille sekä valvojalle säädettäisiin jo laissa vastuuaika.

Suunnittelijoille siis kaavaillaan samaa pakottavaa viiden vuoden vastuuaikaa kuin urakoitsijoille, nykyisen kahden vuoden takuuajan tilalle. Jos suunnittelun virhe aiheuttaa rakentamisen ketjussa isot kustannukset, myös suunnittelijalle kohdistettava korvaussumma voi nousta suureksi.

Tähän asti konsultin vastuu on useimmiten rajattu toimeksiannon suuruuteen. Olemmeko valmiita ottamaan nykyistä enemmän vastuuta, emme vain työmme virheettömyydestä vaan myös sen vaikutuksista? Tämä edellyttäisi muutosta hankintaprosessiin. Sokeana ei voi vastuuta kantaa, vaan suunnittelijoilla pitäisi olla myös vaikutusmahdollisuus niihin tekijöihin, jotka olennaisesti vaikuttavat suunnittelutyöhön, suunnitelmien toteutukseen ja koko elinkaareen: rakennettavuuteen, aikatauluun, kaluston käyttöön, huoltoon…  

Kaavoitus- ja rakennuslain yksi keskeinen tavoite on parantaa rakentamisen laatua. Lainvalmistelija on lähtenyt lakia kirjottaessaan pakotetun vastuujaon ja vastakkainasettelun tielle. Määrättäköön sitten pakolliseksi kaikkiin hankkeisiin myös alliansseista tuttu suunnittelijan, rakentajan, tilaajan ja käyttäjien yhteinen kehitysvaihe. Siinä mietitään yhdessä, miten toteutus tehdään – ja luodaan samalla edellytykset aidolle arvonluonnille.

Jyrki Keinänen

SKOL ry hallituksen puheenjohtaja