Elvytystä joka vähentää kestävyysvajetta
Suomen talouden suurimpana ongelmana on kestävyysvaje, eli julkinen sektori syö enemmän kuin tienaa - eikä parannusta tilanteeseen ole näköpiirissä. Budjettivajetta ja kestävyysvajetta ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa. Investoinnit julkiseen infrastruktuuriin lisäävät kyllä lyhyen tähtäimen budjettivajetta, mutta vähentävät pitkän aikavälin kestävyysvajetta. Liikenneverkkojen ja julkisten rakennusten korjaus käy nimittäin sitä kalliimmaksi mitä myöhemmäksi toimenpiteet siirretään, ja lopulta korjaus on kuitenkin pakko tehdä. Hyvä liikenneinfra on elinkeinoelämälle merkittävä kilpailukykytekijä, joka vaikuttaa Suomeen tehtäviin investointeihin. Rakennusten korjaus energiatehokkaiksi ja terveellisiksi vähentää energian kulutusta ja terveydenhoitomenoja. Ja taantuman aikana julkisen sektorin toimesta tapahtuva investointien lisäys tukee työllisyyttä ja elinkeinotoimintaa, lisäten samalla valtion verotuloja ja vähentäen työttömyyskorvauksia.
Erityisesti nyt, taantuman yhä pitkittyessä ja syventyessä, valtion ja kuntien pitääkin kohdistaa olennaisesti lisää rahoitusta peruskorjausta vaativien rakennusten, siltojen, väylien ja ikääntyvän kunnallistekniikan korjaukseen. Kuten Sixten Korkman totesi taannoisessa Vilamon rahaston esitelmässään, julkisten investointien rahoittamisesta johtuva budjettivelka ei ole syömävelkaa - päinvastoin varsinkin korjausrakentamisen lisääminen vähentää sitä.
On aivan liian helppoa piiloutua budjettivajeen taakse ja perustella sillä ylikireää finanssipolitiikkaa. Sen sijaan tarvitaan rohkeita poliittisia päätöksiä, joiden avulla taantuman selkä saadaan taitettua. Julkisen sektorin velvollisuus on pitää parempaa huolta kansallisvarallisuudestamme, joka rappeutuu kovaa vauhtia. Tällä hetkellä tästä velvollisuudesta huolehditaan vaarallisen heikosti.
Matti Mannonen
Toimitusjohtaja, SKOL